BLOGI

Heräsin presidentin käden hitaasti hiipuva lämpö olkapäälläni. Täynnä helpotusta ja lohdullista luottamusta. Kyllä tästäkin selvitään. Ajat ovat kovat, mutta meillä ei ole tapana antaa periksi.

Käsityönä. Rakkaudella. Naantalista.

Viime yönä käväisin tasavallan presidentin kesävirka-asunnossa Naantalin Kultarannassa. Onneksi unissani; olisi muuten saattanut tulla sanomista. Onneksi unissani siksikin, ettei visiitti mennyt ihan etukäteistä nuotitusta mukaellen.

Vein Kultarantaan joululahjaksi Luonkosin ihoherkkuja. Varmuuden vuoksi yhden kutakin kakkua, jotta saavat Sauli ja Jenni testailla rauhassa joulun pyhinä. Jo lahjaa pakatessani olin hykerrellyt, kuinka presidenttipari luonnehtii kakkuja kylppärissään viinitermeillä: antava, hyvärunkoinen, elinkaarensa huipulla… 

Ei tullut etukäteen tarkistettua, onko pariskunta huudeilla, joten ilo oli suuri, kun ovikellon rämpyttäminen tuotti tulosta. Hiukan hämmästelin, kun presidentti avasi oven pitkiin kalsareihin pukeutuneena. Samanlaisiin ruskearuutuisiin kuin jo kellastuneissa kuvissa isäni tapasi esiintyä. Mutta hienoahan se on, että valtionpäämies voi Kultarannassa olla kuin kotonaan. Päätin oitis olla kysymättä, eikö tekokuitu hiosta. Hänen maskinsa kun oli samaa kuosia kuin kalsarit.

En ehtinyt edes hyvää päiväätä sanoa, kun Sauli kutsui peremmälle. Ettei lämpö karkaisi. Hiukan harmitti, kun en ollut huomannut vaihtaa töissä käyttämiäni terveystohveleita nahkakenkiin, mutta iloisesti hymyillen ylitin kynnyksen. Presidenttimme katsoi kysyvästi ja minun piti lausua se, mitä olin muutaman kilometrin matkan Luonkosin kakkutehtaalta Kultarantaan ajellessa harjoitellut: “Arvoisa herra Tasavallan Presidentti. Luonkos on naantalilainen luonnonkosmetiikkaa käsityönä rakkaudella valmistava yritys. Missiomme on pelastaa kylpyhuoneet muovipurkkimereltä ja tehdä kosmetiikkaa, joka on samaan aikaan tehokasta ja ekologista. Luontoa kuormittamatta, ihoa ja ihmistä hellien. Luonkos tulee mieluusti myös maamme korkeimman johdon iholle.”

Ojensin nättiä pakettia ja suustani tuli: “Käsityönä. Rakkaudella. Naantalista.”

Sauli naurahti lempeästi ja tuumasi: “No mutta sehän tuli ytimekkäästi. Mitäs täällä paketissa on? Vai pitääkö malttaa jouluun asti?”

Minä: “Käsityönä. Rakkaudella. Naantalista.”

Sauli: “Selvästikin kolme tärkeämpääkin tärkeämpää sanaa. Onkos käsityöntekijä itse asialla?”

Ajatuskuplassani luki, että kyllä herra presidentti ja tosi mielenkiintoista se ihokakkujen leipominen kaikkine tarkkoine työvaiheineen onkin. 

Mutta suustani tuli vain: “Käsityönä. Rakkaudella. Naantalista.” 

Kainalot kostuivat, kädet alkoivat täristä ja katse harhailla. Minulla, ei presidentillä. Tunsin suurta kiitollisuutta maskistani, joka antoi kullanarvoista anonyymiyttä tukalaan tilanteeseen. Tosin epäilin punakkuuteni paistavan kuitukankaan läpi.

Sauli katsoi kolmen sanan vierastaan leppoisan isällisesti, laski kätensä olkapäälleni ja sanoi: “Kyllä. Tästäkin. Selvitään.”

Heräsin presidentin käden hitaasti hiipuva lämpö olkapäälläni. Täynnä helpotusta ja lohdullista luottamusta. Kyllä tästäkin selvitään. Ajat ovat kovat, mutta meillä ei ole tapana antaa periksi.

Marjut Saarinen

Kirjoittaja kyllästyi nykyjournalismin yhdyssanavirhemyönteisyyteen, etsi uuden polun ja pestautui Naantaliin Luonkosille ihokakkuja leipomaan. Siinä sivussa syntyy edelleen sanoituksia.

Lue lisää metsätuotteistamme

Vastustuskykyä parantava metsäuute on kosmetiikkamaailmaa mullistava innovaatio. Nyt sitä löytyy ensimmäisenä maailmassa luonkosin tuotteista.