Luonkosin ihokakut valmistetaan käsityönä Naantalissa

Nettisivuillamme kerrottu ”valmistamme tuotteet mahdollisimman kekseliäästi ja ympäristöä säästäen” on niin totta. Sitä kekseliäisyyttä on usein tukenut hallittu määrä teippiä ja nippusiteitä tai kotikeittiöstä mukaan napattu grillauslasta. Luonkos-naisten perheissä onkin opittu, minne erinäiset työkalut katoavat.

Öljypuhdistuskakkujen valmistus on käsityötä

Työmenetelmät ja -välineet kokevat meillä jatkuvaa tuuletusta. Niitä kehitetään, prosesseja hiotaan ja edistymisistä iloitaan. Pienikin oivallus voi sujuvoittaa prosessia tuntuvasti. Ja synnyttää uusia ideoita, liekehtivää intoa ja taas mennään vauhdilla sfääreihin.

Ihokakkureseptejä sen sijaan noudatetaan tarkkaakin tarkemmin. Otteen ei sovi raaka-aineita mitatessa herpaantua. Pienellä ihokakkutehtaalla onkin totuttu, että mittaushommissa olevaa ei kannata häiritä. Ainakaan, jos haluaa saada asiansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Keittopadankin ääressä päivystävä on omassa kuplassaan. Tarkkailee herkeämättä lämpötiloja ja lisää raaka-aineita valmistusohjeen mukaisesti. Huolella ja rakkaudella. Jokaisen erän eteen käytetään kaikki hallussa oleva tieto ja taito.

Kun massaa sitten muotitetaan, tarvitaan kaatajan lisäksi sviippaajaa. Sviippaaja on se, joka tasaa ihokakkujen pohjat näteiksi. Sekä juoksee muotituspöydän ja jääkaapin väliä.

Jokainen ihokakku on artesaanityötä

Koska kauhan varressa on ihminen, jokainen Luonkosin ihokakku on uniikki. Kakkujen yleisohjeessakin todetaan, että lopputulokseen vaikuttaa muiden muassa keittäjän mieliala. Ihokakuissa on välillä pisamia, pieniä kauneusvirheitä, huurretta ja hauskoja kuvioita. Kun kakkumuotin ottaa jääkaapista ja yhden kakun pohjaan on selvästi piirtynyt yksisarvinen tai sydän, valtaa tekijät riemu: todellista artesaanikäsityötä! Ja samalla ihmetys: miten nämä onnistuvatkin olemaan niin omintakeisia yksilöitä, vaikka samasta padasta massa kauhotaan. Jos muotista napautetaan pöydälle totaalisen priimaa kakkua toisensa jälkeen, alkaa käsittelijää kihelmöidä: Missä on persoonallisuus? Eihän näitä erota toisistaan! Täydellisyys on tylsää!

Kakkoslaatu on rosoinen aarre

Pienen kakkutehtaan uusi työntekijä pääsee heti alkuvaiheessa napsuttelemaan ihokakkuja muoteista ja siistimään niitä pakkauskuntoon. Laatuvaatimukset tulevat konkreettisesti tutuiksi ja yölläkin uni hokee ”tuleeko tästä kakusta hyvä mieli?”. Se kysymys erottaa priiman kakkoslaadusta. Jälkimmäisessä on yhtä hoitavat ominaisuudet kuin priimassakin, mutta ulkonäössä on hellyttävää rosoa. Jos joka kakusta tulee hyvä mieli, tehtaanmyymälän kakkoslaadun kori tuntee olonsa tyhjäksi. Niinpä kakkonenkin on omalla tavallaan ykkönen. Kukin ihokakku pakataan käsin, yksitellen. Näin tuote pääsee vielä kerran arvioivan katseen alle. Ekologinen ja kaunis kakkurasia sulkee sisäänsä ihonhoitoa helpottavan helmen. Lopuksi käyttäjä päättää, tuleeko kakusta hyvä mieli.

Marjut Saarinen

Kirjoittaja kyllästyi nykyjournalismin yhdyssanavirhemyönteisyyteen, etsi uuden polun ja pestautui Naantaliin Luonkosille ihokakkuja leipomaan. Siinä sivussa syntyy edelleen sanoituksia.